Tompan kuvamatka

B2 - Kokemusten jakaminen Kaikki on kuten aina muutenkin. Ainakin lähestulkoon. Olen vain hieman pienempi. Mikään ympärilläni ei varsinaisesti ole muuttunut, ainoastaan minä itse, ja se tuntuu täysin normaalilta. Aivan kuin aina olisi ollut näin. Astelen 1920-luvulla rakennetun, oman aikansa keskiluokkaisen talon pihamaalla ja haistan juuri leikatun nurmikon. Mietin, että miksi ja miten tuo nurmikko on leikattu noin ärsyttävällä tavalla ruudukoksi. Kunkin ruudun ääriviivat kuhisevat kirvoja ja muita tunnistamattomia itikoita. Leikkaamaton heinä on polvenkorkuista. Aistini ovat normaalit ja havainnoin tila-avaruutta, kuten aina. Ilmamassa silmieni ja taustalla häämöttävien seinien välillä alkaa sumentaaa horisonttia. Seinät muistuttavat utuista mannerta saarelta katsottuna. Minua yhtäaikaisesti kiehtoo ja jopa raivostuttaa ajatus siitä, että tässä samassa tilassa saattaa olla muitakin leijuvia saarekkeita, mutta minulla ei ole pääsyä niihin. Eihän tällä kokkareella ole e...