Kuvamatka: 1. viikko

B2 - Kokemusten jakaminen

Kaikki on kuten aina muutenkin. Ainakin lähestulkoon. Olen vain hieman pienempi. Mikään ympärilläni ei varsinaisesti ole muuttunut, ainoastaan minä itse, ja se tuntuu täysin normaalilta. Aivan kuin aina olisi ollut näin. Astelen 1920-luvulla rakennetun, oman aikansa keskiluokkaisen talon pihamaalla ja haistan juuri leikatun nurmikon. Mietin, että miksi ja miten tuo nurmikko on leikattu noin ärsyttävällä tavalla ruudukoksi. Kunkin ruudun ääriviivat kuhisevat kirvoja ja muita tunnistamattomia itikoita. Leikkaamaton heinä on polvenkorkuista. Aistini ovat normaalit ja havainnoin tila-avaruutta, kuten aina. Ilmamassa silmieni ja taustalla häämöttävien seinien välillä alkaa sumentaaa horisonttia. Seinät muistuttavat utuista mannerta saarelta katsottuna. Minua yhtäaikaisesti kiehtoo ja jopa raivostuttaa ajatus siitä, että tässä samassa tilassa saattaa olla muitakin leijuvia saarekkeita, mutta minulla ei ole pääsyä niihin. Eihän tällä kokkareella ole edes lentokenttää tai leijuvaa soutuvenettä.

Saaren ainoa rakennus tuntuu jotenkin tutulta. Minulla ei kuitenkaan ole avaimia, jotta voisin tutkia sitä tarkemmin sisältä käsin. Eikä varsinaisesti myöskään minkäänlaista tarvetta. Muutoin olisin lyönyt ikkunan rikki tai potkaissut oven sisään, sillä mikään tai kukaan ei tällä hetkellä estäisi minua. Talo on kuitenkin hyvä näin. Tyydyn istumaan rappusilla ja miettimään tätä koko touhua. Miksi minä olen täällä ja miksei täällä ole pihakeinua, kapakkaa tai edes nuotiopaikkaa, jossa ihminen voisi hetken kuvitella olevansa muutakin, kuin mitätön ympäristönsä jatke.

B3 - Taiteen tiedonalat

Virva kuvailee teosta ja sen synnyttämiä tuntemuksia taitavasti ja jopa asiantuntevasti. Hän reflektoi teoksen kautta henkilökohtaisia muistojaan ja kokemuksiaan sekä pohtii teoksen sosiaalisia merkityksiä ja tarkoitusperiä. Virva pohtii teoksen irtirepäistyä muotoa merkittävänä tekijänä oman tuntemuksensa ja tulkintansa muodostajana. Teoksen keskellä jököttävä talo puolestaan vaikuttaa jäsentelevän Virvan ajatusten suuret linjat yksityiskohtaisemmiksi muistoryppäiksi. Taidehistoriallisen tutkimustavan mukaisesti hän tunnistaa teoksen tekijän aiempien taidekokemustensa perusteella.

Myös Sara tunnistaa teoksen ja kertoo sen kiehtoneen jo aiemmalla tarkastelukerralla. Sara tutkii teosta pääasiassa jonkun toisen silmin ja kuvittelee sille tarinaa. Tosin myös hän nostaa esiin henkilökohtaisen muiston lapsuudesta tai nuoruudesta. Sara näkee teoksen talon tyypillisenä suomalaistalona ja pohtii sen rakennetta, mutta ei ota kantaa sen synnyttämiin esteettisiin elämyksiin. Sen sijaan talon pienoismallimainen olemus puhuttelee häntä teknisenä ratkaisuna.

Heidin teksti on hieman samankaltainen kuin omani, mutta vielä tarinallisempi. Hän kuvittelee ja sanoittaa teoksen pohjalta tarinan, eikä niinkään tarkastele kirjoituksessaan teosta todellisena artefaktina, vaan on monitulkintaisten ja laveiden ohjeiden mukaisesti mennyt ”konkreettisesti” kuvan sisään. Heidin teksti on kokoelma esteettisen elämyksen innoittamia fiktiivisiä aistikokemuksia ja potentiaalisia tapahtumia teoksessa.

Toni puolestaan sitoo teoksen tuomat tunnelmat sekä menneisyyteen että nykyisyyteen. Hän kuvailee muodollisia elementtejä, aihetta ja sisältöjä ja antaa niille henkilökohtaisia merkityksiä. Toni tarkastelee teosta peilaamalla sen esteettisiä ominaisuuksia omiin aiempiin käsityksiinsä populaarikulttuurista ja arkkitehtuurista, ja siten pyrkii jollain tasolla ymmärtämään teoksen viestejä ja merkitystä. Hän jää osaltaan kuitenkin kaipaamaan dataa talon todellisuuteen pohjautuvasta tai kuvitteellisesta asukista ja haluaisi rakentaa lopullisen tulkintansa mieluummin olemassa olevan tiedon, kuin henkilökohtaisen tulkintansa varaan. Toni vaikuttaa olevan halukas laajentamaan omaa tulkintaansa myös muiden ryhmäläisten kanssa keskustellen ja siten muodostamaan kokonaisvaltaisemman käsityksen teoksesta.   

B1 - Mielikuvamatka

Makoilen nurmikolla. Missään ei näy ketään. Ympärillä on valtava hiljaisuus ja tyhjyys. Pihan rajaava metsäkin tuntuu vain pelkältä tyhjältä kuorelta. Minulla on hieman hiki ja jotenkin ahdistaa. Olen hieman syrjässä jostain tapahtumasta ja tiedän muun maailman olevan olemassa, mutta ainoastaan jossain etäällä. Minulla taitaa olla hieman krapula, kun tällä tavalla ahdistaa ja aiheeton kuolemanpelko täyttää pään. Ympärilläni tuoksuu leikattu nurmi ja erittelemätön niittykasvien kolonna. Jostain kaukaa kuuluu tapahtuman huminaa. Tiedän, että minun pitäisi palata, mutta en jaksa. Vaivalloisesti otan kuitenkin tukea leikkurin silpomasta kosteasta nurmikosta ja kampean istumaan. Päätä särkee ja on kovin irrallinen olo. Nousen jalkeilla ja kävelen pois tältä vieraalta pihalta. Kävelen niin kauan, että palaan taas omaan maailmaani, pois teoksesta. Olo on rauhallinen ja mukava, sillä täällä tunnen taas kuuluvani johonkin, eikä enää tarvitse kokea sitä outoa ja kolkkoa tunnetta, joka täytti minut nurmikolla maatessani.