Kuvamatka: 3. viikko:

ORIGINAALIN ÄÄRELLÄ

Taidemuseovierailu

Myöhäisestä Rovaniemelle saapumisestani johtuen pääsin käymään taidemuseolla vasta viikolla 39. Tähän mennessä avainkuvan sisältöä, viestejä, symboliikkaa ja merkityksiä oli pureskeltu, mutusteltu, analysoitu ja spekuloitu jo niin paljon, että huomioni kiinnittyi lähes vain ja ainoastaan tekniseen toteutukseen. Oli mukavaa päästä vihdoin syynäämään materiaaleja nenänmitan päästä ja tutkimaan, että mitä kaikkea teokseen oli käytetty ja miten. Monet yksityiskohdat yllättivät nerokkuudellaan, koska kyseessä eivät ole mitkään customoidut valmiit rakennuspalikat, eivätkä selvästi edes kovin kalliit ja eksoottiset materiaalit. Taiteilija oli siis joutunut myös miettimään paljon, kuinka tuottaa halutun näköistä ja oloista tekstuuria jostakin, joka ei ole sitä mitä se teoksessa esittää. Ja uskon, että tämä on myös osaltaan ohjannut prosessisa; mitä haluan ja mitä pystyn toteuttamaan, ja millä tavalla.

Erityisesti tutkin teoksessa olevan talon sisätiloja, sillä niitä ei valokuvasta päässyt näkemään. En oikeastaan ollut kuvan perusteella varma, että olisiko talossa sisätiloja ollenkaan, vai olisivatko ikkunat ja muut aukot kokonaan tilkitty tai maalattu teokseen. Teoksen sisällä vallitsee kaaos. Kaaos on selvästi haluttu tila ja sitä on korostettu entisestään asettamalla talon sisään peilejä, jotka vääristävät sisätilat todella sekaviksi. Karsi on taitava pienosmallien rakentaja, joten halutessaan hän olisi varmasti pystynyt sisutamaan talon realistisesti ja nukkekotimaisesti, mutta se ei selvästikään ole ollut pyrkimys. Väistämättä mieleen tulee kliseinen ajatus: kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä ulos päin näyttää. 

Teoksen alaosaa oli myös pakko päästä äimistelemään lähietäisyydeltä. Lopulta lähes makoilin teoksen alla. Kaikki pienryhmämme jäsenet olivat valokuvaa katsoessa ja sen perusteella yksityiskohtia piirtäessä puhuneet kuvan alla sojottavasta "putkesta". Mutta eipäs tuo olekaan putki. Se on pieni puuparru, joka on osa hullua sisustusta ja tuntuu ikäänkuin valuvan ulos talosta jonnekin tyhjyyteen. Pohjan kautta avautuu myös hullunkurinen ja omanlaisensa näkymä teokseen, oli se sitten tarkoituksen mukaista tai ei.

Eräs esillepanoon liittyvä seikka pisti myös silmään, ja tästä mainitsinkin henkilökunnalle: teos on nimetty väärin. Näyttelyssä teoksen nimi on Ruiskatu 2, vaikka todellisuudessa nimi on Ruiskatu 12. Nimi on todellinen osoite Turussa, ja kakkonen on Petreliuksen päiväkoti, eikä suinkaan Karsin koti, numero 12.  

B10 - Biografinen tutkimus

B10 – Biografisen tutkimuksen purku / korvaava osuus  

Biografinen tutkimus vaikutti ensialkuun hieman haastavalta, sillä avainkuvamme taiteilija Jouna Karsi ei ole sillä tavalla tunnettu taiteilija, että hänestä olisi runsaasti elämäkerrallista ja biografista tietoa saatavilla. Hänen teoksensa toki tunnetaan taidekentällä ja niitä on ollut runsaasti esillä ympäri Suomea erilaisissa museoissa, gallerioissa ja jopa päivittäistavarakaupoissa.

Kun kävi ilmi, että Karsi on ainakin jossain vaiheessa viime aikoina asunut Turussa, päätin koittaa onneani, että josko herra vielä majailisi niillä nurkilla, ja olisi jopa suostuvainen haastatteluun. Ja tämähän onnistui - ja vieläpä avainkuva Ruiskatu 12:n sisätiloissa!

Biografisen tutkimuksen ja haastattelun myötä Ruiskatu 12 muuttui mielestäni arkisemmaksi, mutta samalla kiinnostavammaksi. Karsin omat lämpimät ajatukset talosta perheensä kotina ja samalla teoksessa näkyvät lapsuusmuistot puhaltavat sen uudella tavalla henkiin. Olimme paljon pyöritelleet pienryhmämme kesken ajatuksia yksinäisyydestä, irrallisuuden kokemuksesta, ajelehtimisesta, syrjäytymisestä, ja jopa mielenterveysongelmista, mutta nyt suhtaudun teokseen ikään kuin levollisemmin ja rauhallisemmin. Se ei enää näyttäydy niin dramaattisena ja kolkkona. Alkuun suhtauduin Ruiskatu 12:n myös huomattavasti enemmän pelkkänä pienoismallina, mitä se tavallaan onkin, mutta nyt sillä pienoismallilla on näppärästi nikkaroidun kuorensa sisällä myös sielu ja kasa merkityksiä. Voidaan siis sanoa, että tutkimus jopa melko suorasukaisesti paljasti, mitä ajatuksia Karsi on tähän työhönsä liittänyt; tietoisesti tai alitajuisesti.

Vaikka edelleen fyysisesti näen irti revityn saarekkeen päällä ajelehtivan talon, niin nyt katson veistoksen muotoa enemmän sommitelmana ja raameina, ja pystyn samalla keskittymään paremmin teoksen yksityiskohtiin, kuten nurmikkoon, jonka jo ensimmäisissä analyyseissa nostin esiin. Silloin nurmikko oli ärsyke, jopa ärsyttävä. Nyt Karsin sanoittamana katselen nurmikkoakin pieni virne naamallani: “Vai että tällasta se on mietiskelly tätä tehdessä...” 

Ohessa linkit kokonaiseen haastattelun pohjalta rakennettuun biografiaan sekä siitä koostettuun PowerPoint-esitykseen:

Biografia: https://drive.google.com/open?id=12SrAQsqUSpswGtzbXzh_d_CeZgMdPOHB

PowerPoint: https://drive.google.com/open?id=1g7GXu7qQDnD7_d18PhlpVz4l425yc110