Kuvamatka: 4. viikko:
B11 - Kuvahaastattelu
Näytin avainkuvan keski-ikäiselle yliopiston professorille. Tiedän entuudestaan hänen olevan melko taideorientoitunut ja kulttuurin suurkuluttaja, joten odotin ehkä hieman monisanaisempia analyyseja ja halua tulkita kuvaa syvällisemmin, kuin mitä hän teki. Toisaalta Ruiskatu 12 on, etenkin valokuvana tarkasteltuna, ensinäkemältä melko yksioikoinen ja selkeä. Arjen tavalliset asiat, pihamaa ja talo, ovat siinä niin keskeisesti, konkreettisesti ja realistisesti kuvattu, että vaatisi monelle ehkä lähempää ja pidempää tarkastelua, mikäli haluaisi päästä syvemälle teokseen.
"Mitä näet kuvassa?"
"Talon. Leijuvan talon. Talon ja pihan, jotka leijuu ilmassa. Jossakin. Mä näen leijuvan pihapiirin..."
"No, minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia tämä kuva sussa herättää?"
"Hajoaminen. Sellanen, että kaikki on jotenkin hajonnut ja irrotettu. Irrotettu niinkun muusta maailmasta."
Katsoja tulkitsee teosta ensisijaisesti pragmaattisesti omista arkihavainnoistaan käsin, mikä on täysin ymmärrettävää, sillä keskiössähän on melko tavanomainen pihapiiri taloineen ja pensasaitoineen. Hän ei tuo ilmi ekspressiivisia tulkintoja tai symboliikkaa, eikä vaikuta etsivän tietoisesti tai alitajuisesti piilomerkityksiä tai "ansoja" kuvasta, vaan pitäytyy puhtaasti arkihavainnoissaan. Emotionaalisemmin latautunut jatkokysymys tuottaa myös melko ennalta-arvattavan tulkinnan irrallisuudesta. Teoksen muoto itsessään ohjaa ajattelua kohti tätä tulkintaa. Rosoinen ja epäsäännöllinen maapaakku tontin alla on kuin juurineen ruukusta nostetulla kasvilla. Vaikka vastauks on suppea, voi sen tulkita narratiiviseksi keinoksi yrittää luoda kuvan tapahtumille jonkinlainen tarina. Tarina, jossa ei ole päähenkilöitä tai juonta, ainoastaan yksinäisyyden ja irtonaisuuden viitekehys. Maailman lyhin novelli yksinäisyydestä.
Sinulla tuntui olevan yhtä hedelmällinen haastattelu kuin minullakin. Minun haastateltava kommentoi yhtä lyhyesti, jopa vähemmän kuvaillen. Erikoista, että sinun haastateltava, tuo taiteellisen taustan omaava henkilö, ei heittäytynyt tuon enempää tähän tehtävään. Vaikea tämän enempää vertailla, sillä meillä oli niin samanluonteiset haastattelut. Hankala tehtävä, sillä tämä tehtävä olisi ehkä vaatinut hieman sellaista "kaivelua" haastatelijalta, jotta olisi saanut haluamiaan vastauksia.... tai ainakin useampia vastauksia ja tulkintoja.
VastaaPoistaLyhytsanainen mutta ihan hyvin tiivistävä tulkinta.
VastaaPoistaTässä vastauksessa tuo tuntemusten kuvaileminen oli hyvin erityyppistä kuin omalla haastateltavallani. Omassa haastattelussani tuntemukset ovat pääasiassa avoimia kysymyksiä kun taas tässä selkeitä toteamuksia siitä mitä kuvassa on. Toisaalta niistä lyhyistä lauseista on mielestäni tulkittavissa, että haastateltava koki teoksen kertovan hajonneisuudesta ja muusta maailmasta irti olemisesta myös symbolisessa mielessä.
VastaaPoista